Vihdoin tuli 6.11 ja oli aika ostaa VR:n sivuilta junaliput nekin ostin vasta kun Neela oli nukkumassa koska silloin ei voi enää sattua mitään. Vihdoin Launatai ja me lähdettiin Neelan kans eka Tikkurilaan juna-asemalle ja siitä kohti Tamperetta. Oli myös sovittu illaks illallinen/illanviettoa muiden OI-ihmisten kanssa jotka suuntasivat messuille.
Messukeskuksessa kierreltiin Neelan kanssa. Löysin paljon arkea helpottavaa apuvälinettä esim OOn miettiny että wc:ssä pitää olla kaks pönttöö Neelalle oma samoin lavuaaria. Mut nyt on kehitetty teknologian ansiosta että on mahdollisuus sähköisen pöntön ja lavuaarin laskee alas ja nostaa ylös joten tää on niin näppärää.. vauuu..
Toinen murheenkryyni on ollu Neela ja lantioalaraaja kipsit :/ se että Neela on sidottuna yhteen aikuiseen täysin koska ei sais kävellä/seistä eikä pysty istumaan. Neiti on vaan makuulleen tai puolistuvana. Noh nyt tähän löyty se kaivattu pyörätuoli joka on satulatuolin mallinen ja jaloille on tukipaikat. Jes tän mä haluan. Nyt jo yritän keksiä tekstiä jolla mä perustelen tän tuolin meille. tietenkin toivon että ei olis tarvettä mutta kun sen tietää että sille on :/
Messuilla törmättiin myös Jarppiin duudsoneista. Kerroin Jarpille meidän Nemosta ja siiitä kuin Nemo toivois että me oltais osallistuttu duudsonit tuli taloon ohjelmaan. Olishan se ollu hyvä ja hauska pari päivää mutta Miten olis Neelalle käyny?? No joo Jarppi lähetti videoterkut Nemolle. Katotaan koska sisäistää asian mitä Jarppi siinä sanoo?!
Junalla siis mentiin Tampereelle ja takas. Matka meni suht ongelmitta. noin 5min ennnen kun saavuttiin Tampereelle juna vähän heilahti ja neiti lens lattialle. valitteli selkäänsä hetken mutta onneks ei sattunu kuitenkaan mitään.. Mutta muuten meni matkat meno-paluuna hyvin. Takas tultiin Helsinkiin asti ja käveltiin siit sit Kamppiin bussille. Asemalla tuli pien tenkkapoo kun Neela nukku ja pitäs saada rattaat kasaan. kiitos eräälle matkustajalle joka tarjos apuaan ja annoinkin nukkuvan Neelan hänen syliinsä kun mä laitoin rattaita kasaan. Sit tää nainen kanto viel sen jälkeen mun laukun bussiin. Pääte asemalla kuitenkin kuski oli sen verran tökerö että ei voinu avata meidän rattaita vaikka mul oli nukkuva neela sylissä, Joten yritn yhdellä kädel nostella rattaita auki. Onneks kaveri oli jo odottamas meitä parkkiksel ja näki ja riens avuks.. joten päästiin ihan EHJÄNÄ KOTIIN!!!
Tänään sitten vietetään ISÄNPÄIVÄÄ.. ollaan siis ihan kotona koska J isä asuu 300km päässä ja mun faijan luokse mulla ei oo asiaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti